Lappuja luukulla. Ja onnistumisia – ehkä.
Viikko numero 46 onkin mennyt mukavasti soitellassa ja viestitellessä. Keskustelut ovat olleet yllättävän fifty-sixty.
Kysymykseen tarpeista viestinnän saralla ja että kuinkas se business luistaa, on vastailtu noin sadan byroon voimin.
Ja on kyllä yllättävän mustavalkoista.
– Joko on juuri lappu luukulle laitettu tai tulossa, tai sitten on niin perkuleesti hommia, että tarjoillaan sitä kuuluisaa EI OOta.
Jep ja kyllä.
Luonnollisesti näitä keskusteluja olen jäänyt pohtimaan. Juurisyyt onnistumiseen ja siihen toiseen. Mahdollisuuksien menetykset. Ilot ja surut.
– Olisiko se lappu luukulla, jos markkinoinnilla olisi ollut jo edes jonkinlainen pohja, jonkinlainen digitaalisen habituksen häivähdys olemassa, josta tehdä adhoc starttia kun kassassa hälytyskellot soi?
Ja jos markkinat huutaa että LISÄÄ, niin eikös tuo markkinointi ole keino myös hankkia sitä ammattitaitoista henkilöstöä?
Ja luulisi sen henkilöstön tulevan mieluusti, jos brändi ja kassa on kuosissa?
Myös, entä sitten kun se kuuluisa iso-paska-keikka tulee ja ei pystytä reagoimaan nopeasti ja paikkaamaan tulosta sillä volalla ja uusilla prokkiksilla?
Jep.
Älkee hyvät immeiset jättäkö tulevaisuutta ja henkiin jäämistä sen yhden varaan – maailma muuttuu.
Ja se markkinointi. Se on AINA SIJOITUS. Ja joustava sellainen.
Sinä onnistuja – jos nyt kuitenkin olet onnellinen, pidät pääsi kylmänä ja haluat ja jatkat nimenomaan valitsemallasi polulla ilman markkinointia, niin kyllä täällä kanssa iloitaan tästä ja sinusta.
Koska on mahdollista että olet löytänyt sen kuuluisan kultaisen keskitien, et ole addiktoitunut suorittamiseen etkä työhön, ja todennäköisesti saat tehdä elämälläsi juuri sitä mitä pitääkin. Elää. Ja olla siellä mökillä sen 200 päivää vuodesta ja napata niitä fisuja.
– Hyvä sä!
Ja niille keillä nää hommat huutaa blanccoa kangasta ja on tekemistä vailla, niin olkaahan yhteydessä.
Kohderyhmänä ja otantana sellanen 100 byroota liikevaihdon ollessa 2-5 milliä.
[ dai-muhnd ]
Jep. Sitä se Tim-Antti pohtii. Ja huutaa.
Ja tottakai kiittää ja kumartaa.
